Anne Hänninen (s. 1958 Rautalampi) on suomalainen runoilija. Hänen runoutensa toistuvia teemoja ovat lapsuus, luonto, luonnon tuho, linnut, kuolema, aika, kohtalo, sivullisuus, vapauden mahdollisuus ja yksinäisyys. Hänninen on kirjoittanut myös aforismeja. Hänen runojaan on julkaistu useissa antologioissa, ja niitä on käännetty ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja islanniksi. Hänninen on opiskellut muun muassa kirjallisuutta ja tiedotusoppia. Hänen esikoiskokoelmansa Yön tina sulaa aamuun ilmestyi vuonna 1978.

Hännisen seitsemästoista runokokoelma Yön väliverho (Aviador 2025) on eleginen puolustuspuhe luomakunnan ihmeellisyyden ja kauneuden puolesta. Suru eläinten, kasvien ja luonnon puolesta, joita ihminen tuhoaa ja sotii myös omaa lajiaan vastaan. Vain hetkessä häviää pitkinä aikakausina rakennettua.

Edellisessä Aviadorin julkaisemassa Hännisen kokoelmassa Sepelkyyhkyt (2020) minän fyysinen maisema on milloin pohjoinen, milloin välimerellinen. Tärkeintä on kuitenkin mielenmaisema, joka liikkuu unenomaisen vapaasti ajassa ja tilassa. Kokoelman vahvana juonteena on runoilijan myötätunto eläimiä kohtaan – ja suru niiden kärsiessä.

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys VANA -66 ry myönsi joulukuussa 2025 Anne Hänniselle kunniajäsenyyden ja Tempus Poesia -stipendin hänen koko runotuotannostaan, joka on rikastuttanut runouden ystävien elämää. Lisäksi yhdistys kiitti runoilijaa siitä, miten hän on teoksissaan koskettavasti kuvannut hämeenlinnalaista luontoa.

Anne Hännisen kuva © Ari Haimi