Runoilija Maiju Pohjola (s. 1990) asuu Haminassa ja työskentelee Kotkassa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Runouden lisäksi hän on kirjoittanut äidinkielen oppikirjamateriaaleja.

Pohjolan esikoiskokoelmassa Lautuma (2020) pohditaan, miten kertoa siitä, mistä mieluummin vaikenisi: epävarmuudesta, vaikeudesta sietää erilaisuutta, häpeästä ja riippuvuuksista – ja tietoisuudesta siitä, että tämä kaikki siirtyy hiljaisena viestinä sukupolvelta toiselle? Tätä runokokoelma kysyy riveillään ja riviensä välissä, luoden ymmärtävän ja tarkan katseen rajaseudun ihmisiin ja heidän elämäänsä.

Elokuussa 2022 ilmestyi Pohjolan toinen runokokoelma Ettei yötä enää. Se käsittelee synnytystä ja synnytyksen jälkeistä uupumusta ja masennusta sekä näihin kietoutuvia väkivallan teemoja. Teos haastaa äitimyyttiä ja kehottaa pohtimaan, kenen ääni yhteiskuntamme äitipuheen taustalla kaikuu.

Lokakuussa 2024 Pohjola julkaisi ensimmäisen lastenkirjansa Silmun ja isin neljä vuodenaikaa. Sen eri vuodenaikoihin sijoittuvat, kuvitetut kertomukset ovat täynnä arjen seikkailuja, pienen lapsen viisautta ja yhdessäolon lämpöä. Pohjolan lempeän herkkävireinen kerronta ja Nina Aitan hurmaava kuvitus houkuttelevat huomaamaan tavallisten päivien ihmeitä.

Keväällä 2026 Pohjola palaa runouden pariin kolmannella kokoelmallaan Sivusta katso ja. Se on moniääninen ja vavahduttava kuvaelma kouluväkivallasta ja sen heijastumisesta koko yhteisöön. Teos kohdistaa katseensa sivustaseuraajiin: miten väkivalta mahdollistuu sitä periaatteessa vastustavien silmien alla?

Maiju Pohjolan kuva © Vesa Hovi, Vekkuva